Ehdotetut ja osin toimeenpannut toimet työelämän pidentämiseksi opiskeluaikoja lyhentämällä ja eläkeikää korottamalla johtavat elämäelämän lyhentymiseen, luulen ma. Eikä pelkästään sydänkirurgian tulevan tason vuoksi.
Niin. Sosionomiopiskelijakollegoideni kanssa olemme koko opiskeluajan huolestuneina puhuneet siitä, kuinka tämä 3,5-vuotinen tutkinto ei tunnu olevan riittävän pitkä. Siis opiskelijoiden mielestä - opettajat ovat kertoneet, että paineita olisi puristaa tutkinto jopa kolmeen vuoteen. Liekö tämän kehityksen alkua, kun opiskelukuukausia on nykyään vuodessa 10 ja lomakuukausia kaksi. Joka tapauksessa kolme ja puoli vuotta ei ole meidän mielestämme riittävä aika siihen, että saisi kunnon valmiudet käsitellä ihmisten elämäntilanteita osaavasti ja vastuullisesti. Sen lisäksi olemme "hajoilleet" kukin enemmän tai vähemmän opiskelun tiivistahtisuuden takia ensimmäisestä vuodesta alkaen. Keinoja kestää on varmaankin ollut monenlaisia, joista tärkeimpinä ehkä tehtävien hutaiseminen valmiiksi sisällöstä ja oppimisesta piittaamatta sekä palautuspäivien venyttäminen. Jännästi politiikka/toimet, jotka johtavat tällaiseen opiskelijan todellisuuteen, eivät tunnu järkeviltä. Hyvä piirros.
tämä sosionomi(AMK) ainakin oppi työnteossaan tarvittavat taidot vasta töissä. opiskelu tuntui olevan sellainen sillisalaatin (sosiaalipolitiikka, kansanterveystiede...) ja jälkiruokapöydän (draama, musiikki, liikunta...) risteytys, että ammattilaiseksi siellä ei ainakaan kasvanut. sosionomi on sekalainen tutkinto, josta voi ponnistaa moneen suuntan. mielestäni tärkeintä on olla ihmisenä sellainen, että pärjää vaativassa ja sosiaalisessa työssä.
Niin. Sosionomiopiskelijakollegoideni kanssa olemme koko opiskeluajan huolestuneina puhuneet siitä, kuinka tämä 3,5-vuotinen tutkinto ei tunnu olevan riittävän pitkä. Siis opiskelijoiden mielestä - opettajat ovat kertoneet, että paineita olisi puristaa tutkinto jopa kolmeen vuoteen. Liekö tämän kehityksen alkua, kun opiskelukuukausia on nykyään vuodessa 10 ja lomakuukausia kaksi. Joka tapauksessa kolme ja puoli vuotta ei ole meidän mielestämme riittävä aika siihen, että saisi kunnon valmiudet käsitellä ihmisten elämäntilanteita osaavasti ja vastuullisesti. Sen lisäksi olemme "hajoilleet" kukin enemmän tai vähemmän opiskelun tiivistahtisuuden takia ensimmäisestä vuodesta alkaen. Keinoja kestää on varmaankin ollut monenlaisia, joista tärkeimpinä ehkä tehtävien hutaiseminen valmiiksi sisällöstä ja oppimisesta piittaamatta sekä palautuspäivien venyttäminen. Jännästi politiikka/toimet, jotka johtavat tällaiseen opiskelijan todellisuuteen, eivät tunnu järkeviltä. Hyvä piirros.
VastaaPoistatämä sosionomi(AMK) ainakin oppi työnteossaan tarvittavat taidot vasta töissä. opiskelu tuntui olevan sellainen sillisalaatin (sosiaalipolitiikka, kansanterveystiede...) ja jälkiruokapöydän (draama, musiikki, liikunta...) risteytys, että ammattilaiseksi siellä ei ainakaan kasvanut. sosionomi on sekalainen tutkinto, josta voi ponnistaa moneen suuntan. mielestäni tärkeintä on olla ihmisenä sellainen, että pärjää vaativassa ja sosiaalisessa työssä.
VastaaPoista