Hiljattain käytyjen eduskuntavaalien voittajiin lukeutuvan populistisen äärioikeistopuolueen erään voimakkaana mielipidevaikuttajana tunnetun kansanedustajan hiljattain esittämä väite, jonka mukaan vappumarssin yhteydessä osoitettava vastarinta(tai edes kehotus siihen) olisi rinnastettavissa USA:n kongressihyökkäykseen, jota tarvittaisiin mellakkapoliisit suitsimaan ei anna kuvaa esittäjänsä vastuullisuudesta. Päin vastoin.
Äitini sanoi joskus kravattia vallan(lue: "mielivallan, rahanvallan, tyrannian")symboliksi. En löytänyt väitteelle mitään vahvistusta nopealla hakukone-etsinnällä. Kuitenkin, vaikka kraka symboloisi valtaa vain äidilleni ja minulle, se on mielestäni osuvasti sanottu. Toivotan siis tällä suttauksella hyvää Vappua, sekä kannustan jokaista rohkeuteen osoittaa vastarintansa ja/tai mielipiteensä, mikäli sille näkee aihetta yhtälailla Vappuna, kuin kaikkina muinakin aikoina.
Mutta kun kravatti vaan kuuluu puvun kanssa pidettäväksi …tai rusetti. En näe kaikissa asioissa poliittista viestiä. Tyyli ei ole poliittista jos ei siitä itse sitä tee. No tietenkin tyylikäs voi olla ilman kravattipikuakin. Kyllähän entisajan vasemmistolaisetkin käyttivät kravattia. Isäni pani aina kravattipivun mm. kunnan kokouksiin. Hän katsoi saamansa luottamustoimen niin arvokkaaksi, että kravatti oli paikallaan.
VastaaPoistaTehdään tämä heti selväksi: minulla ei ole mitään kravatteja, tai niiden käyttäjiä vastaan, mielestäni kraka on myös usein tyylikäs. Joskus käytän solmiota itsekin, lähinnä työtehtävien yhteydessä, joskaan sitä ei ehkä lasketa, kun ammattini on esittävän taiteen saralla. Äitini kauan sitten tekemä lohkaisu inspiroi minua käyttämään krakaa vallan symbolina juuri tässä vapunalus-suttauksessa ja mielestäni se toimii käyttötarkoituksessaan varsin hyvin.
PoistaOlen samaa mieltä, että kaikkeen ei liity, eikä pidäkään liittyä poliittista viestiä ja moneen asiaan, johon sellaisia joskus on liittynyt, yhdistyy nykyään(tai eri yhteisöissä) ihan erilaiset mielikuvat. Lisäksi eri asiat voivat ylipäätään symboloida eri ihmisille eri asioita, nostaa erilaisia mielikuvia jne..
Kun etsiskelin netin syövereistä tietoa kravatin historiasta ja kravattiin liitetystä symboliikasta vastaan tuli käyttötarkoituksia keikaroinnista nenän niistämiseen. Vallan symbolina kravatti ei tullut juuri muuten vastaan, kuin löyhästi "miehen merkkinä"(nuolen muotoisena myös osoittaa kohti haaroväliä) ja samalla kravatittomuus viestinä siitä, ettei krakaton henkilö halua mukautua yhteiskuntaan, tai vallitsevaan "systeemiin", eli krakattomuus jonkinlaisena vastalauseena status quolle, mitä pintaa tämä suttauskin ehkä väräyttelee.
Kravatin syntytarinan yleisin versio löyhässä nettikatsauksessani kertoi 30-vuotisen sodan aikana Ranskan sotaväkeen pestattujen kroatialaisten palkkasotilaiden käyttämästä pienestä punaisesta kaulavaatteesta, jota he käyttivät erottautuakseen muista. Kravatti-sana tulee näiden syntysanojen mukaan kroatialaista tarkoittavasta 1600-luvun kroaatinkielisestä hr̀vāt-sanasta. Aurinkokuningas Ludvig XIV tykästyi näihin hrvatteihin ja suunnittelutti niistä ylimystölle sopivan mallin, joka vähitellen syrjäytti aiemmin suositun ja muodikkaan kaulavaatteen, pitsisen röyhelykauluksen, jonka tapaiset kaulurit kuitenkin vielä johonkin 1960-luvulle pitivät pintansa muotimaailman huipulla vauvojen kuolalappuina.
Joidenkin mielestä perinteiseen pukukoodistoon nojaaminen edustaa herraskaisuutta ja teeskentelyä, josta voidaan helposti kehitellä syytöksiä tekopyhyydestä ja mikäpä onkaan mehevämpää juoruilun aihetta kuin iän ikuinen "poliitikot ovat tekopyhiä"-fraasi. Heittonahan se on yhtä ääliömäinen kuin saatetekstini ytimessä oleva äärioikeistopuolueen keulahahmon provokaatio. Valitettavasti vastaavat poliitikkojen viljelemät idioottimaisuudet ja tahalliset argumentointivirheet menevät helposti läpi mediassa ja varsinkin sosiaalisessa mediassa uudestaan ja uudestaan synnyttäen aivan suhteettomia kohuja.
Nuo pukeutumiseen liittyvät arvokkuuden kokemukset on mielenkiintoista pohdittavaa. Esim. Käsittämättömän usein vielä nykyäänkin mm. meikkaava miesoletettu saa osakseen vähättelevää naureskelua ja ihan suoraa päänaukomistakin, vaikka itse kokisi olonsa juuri meikkauksen myötä enemmän omaksi itsekseen ja sitäkin kautta arvokkaaksi. Voidaanko vain ulkopuolisten reaktioiden perusteella sanoa, että hän ilmentää pukeutumisellaan jotenkin vähäisempää arvokkuutta, kuin hänen krakaa käyttävä meikkaamaton kaverinsa? Entä millaista arvokkuutta enemmistöä edustavat sivusta huutelijat osoittavat? Eivät ainakaan arvostusta, kuten isäsi kravatipuvullaan luottamustoimelleen.