Taiteentekijäin ikuinen ihmetys on paheksunta. Paheksuttua on kaikki, mikä ei täytä ns. "laadun kriteereitä". "Laatu" on kai taituruutta, viihteellisyyttä, värejä, musiikkia, isoja koreografioita ja sen semmoista. Tähtiä. Valtavuutta. Ja se pitää voida jättää taakse teatteritilaan, klubille, oopperataloon, museoon ja galleriaan, tai muuhun ennalta-arvattavaan paikkaan, ettei se vaan alkaisi häiritä kunnon kansalaista arjen kauheassa paineessa.Taiteentekijäin ikuinen, täysin perusteltu ja aukoton vastaus tuohon paheksuntaan on kutakuinkin: "Höh."
