Maisemia

Tuli uusi kahden sivun suttu. Tematiikka tässä lienee jossain elämän suurten kysymysten äärellä. Intouduin piirtämään tämän, kun taannoisella lomalla erehdyin vilkaisemaan televisiota. Lobotomian tunne, jonka kyseisen vehkeen uumenista vyörynyt älytön ja idioottimainen kuvavirta hetkessä aiheutti innoitti tähän sarjakuvaan. Hurjaa, miten suuri osa ihmiselämästä näyttää kuluvan erilaisia kapistuksia(TV, tietokone, puhelin yms.), joihin ei edes liity minkäänlaista todellista vuorovaikutusta, tuijottaen. Melkeinpä mieluummin valitsen seinän toljottamisen. Silloin pystyy edes kuvittelemaan jotain.

Taiteen hyväksyttävyys

Taiteentekijäin ikuinen ihmetys on paheksunta. Paheksuttua on kaikki, mikä ei täytä ns. "laadun kriteereitä". "Laatu" on kai taituruutta, viihteellisyyttä, värejä, musiikkia, isoja koreografioita ja sen semmoista. Tähtiä. Valtavuutta. Ja se pitää voida jättää taakse teatteritilaan, klubille, oopperataloon, museoon ja galleriaan, tai muuhun ennalta-arvattavaan paikkaan, ettei se vaan alkaisi häiritä kunnon kansalaista arjen kauheassa paineessa.

Taiteentekijäin ikuinen, täysin perusteltu ja aukoton vastaus tuohon paheksuntaan on kutakuinkin: "Höh."