Maisemia

Tuli uusi kahden sivun suttu. Tematiikka tässä lienee jossain elämän suurten kysymysten äärellä. Intouduin piirtämään tämän, kun taannoisella lomalla erehdyin vilkaisemaan televisiota. Lobotomian tunne, jonka kyseisen vehkeen uumenista vyörynyt älytön ja idioottimainen kuvavirta hetkessä aiheutti innoitti tähän sarjakuvaan. Hurjaa, miten suuri osa ihmiselämästä näyttää kuluvan erilaisia kapistuksia(TV, tietokone, puhelin yms.), joihin ei edes liity minkäänlaista todellista vuorovaikutusta, tuijottaen. Melkeinpä mieluummin valitsen seinän toljottamisen. Silloin pystyy edes kuvittelemaan jotain.

Ajatuksenvirtasarjakuvaa kuluneelta vuorokaudelta

Nämä uudet kaksi suttausta ja tämä teksti käsittelevät eritoten rasismia(joka ei ole kortti, se on ilmiötä/aatetta kuvaava sana), valheita ja valtaa, unohtamatta yksilön mielenterveyden kannalta ajoittain välttämätöntä, pitkittyessään lähinnä mielenterveyden katoamisesta viestivää silmien ja korvien ummistamista.

Turha pelko ja viha leviävät internetissä. Sosiaalisen median(onko muunlaista mediaa?) yleistykset ja vihapuheet sekoittuvat ihmisten arkielämään aiheuttaen vainoharhaisuutta ja epäluuloisuutta, suoranaista fobiaa. Vallanhimoisimmat yksilöt käyttävät tätä joukkoistettua hysteriaa häikäilemättä hyväkseen. Iltalehtien(nettilehdistä puhumattakaan) lööpit revittelevät verisillä kauhuotsikoilla ja ovat, kenties silkkaa piittaamattomuuttaan, osaltaan masinoimassa järkyttäviä, Lapuan liikkeeseen verrattavissa olevia yksityisiä armeijoita. Myös valtakunnan huippupoliitikot suoltavat vastaavaa oksennusta ääniä kalastellessaan. Retoriikka on mielipuolista: Samaan aikaan määritellään aikuiset turvapaikanhakijat mukavuudenhaluisiksi loisiksi, jotka oikeasti haluavat vain käyttää hyväksi suomalaista hyvinvointivaltiota ja pakolaislapset "ankkurilapsiksi", joka muuten on myös rasistinen termi. Toisin sanoen näiden itseään maahanmuuttokriittisiksi nimittävien kansankiihottajien kömpelö, mutta, ah, niin agressiivinen argumentointi sulkee rajat joka ikiseltä turvapaikanhakijalta, koska mokomat kuitenkin tulevat ketunhäntä  kainalossa. Samaan aikaan suurta osaa meistä kiinnostaa vain ja ainoastaan, mitä kivaa uutta ois älypuhelin-, kodinkone-, tahi muotivaatemarkkinoilla tarjolla.

Tästä(kin) aiheesta voisi kirjoittaa loputtomiin varsinkin tänne internetin roskalavoille. Tämä on kuitenkin suttaus-blogi, joten annan tuoreimpien ajatuksenvirtasuttujen hoitaa homman tältä erää.

"Monet sosiaalisesta fobiasta kärsivät jäävät kiinni liialliseen yleistämiseen ja asioiden valikoivaan suodattamiseen. Henkilö voi esimerkiksi luulla, että häntä tuijotetaan, vaikkei niin todellisuudessa tehdä. Tilanteista nähdään vain negatiiviset puolet ja positiiviset unohdetaan." (Lainaus Wikipediasta 9.2.2016 https://fi.wikipedia.org/wiki/Fobia)

Julma luonto

Tässä Suklaapatukkakone-sarjakuvan sivun luonnos-suttauksessa Hirvi hyväksyy luonnonvoimain vaikutuksen, eli sapuskaa ei ole hyvästä sadosta riippumatta talvella tulossa, koska Orava niin sanoo ja koska se on Sudenkin mielestä liian mutkikas asia Hirven ymmärrettäväksi. Yhteenvetoja mihinkään ihmiselämän ilmiöihin lienee kenenkään tästä turha hakea, eikös juu, tsuppiduu?

Muna kuoriutuu.

Pääsiäisaamun kunniaksi piirsin paperin vasempaan ylänurkkaan munan ja liitin siihen sohvalla istuvan vartalon ja lopulta siitä tuli tämmönen suttaus.

Suklaapatukkakone-sarjakuva

Tässä on ensimmäisiä luonnoksia tekeillä olevan pitkän luontosarjakuvan sivuista. Tää on siis Riski-Teatterin tämän kesän lasten -ja lapsellistenteatteriesityksen, eli "Suklaapatukkakoneen" pohjalta sarjakuvaksi muunnettua todellisuutta. Kokonaisuudessaan jutulla tullee olemaan varmaan jotain nelisenkymmentä sivua, eli pelkässä luonnossuttauksessakin on melkonen(luultavasti hirmuhauska) urakka. Puhtaaksipiirtämisestä ja värittämisestä puhumattakaan. Alkuperäinen, eli teatteriversio vaikutti jo treenivaiheessa tosi hyvältä. Käsikirjoitus on hauska ja oivaltava, henkilöhahmot herkullisia, lauluissa ja näyttelijäntyössä taitoa, menoa ja meininkiä. Ensi viikolla koitan päästä kattomaan, jospa se vaikka vielä pyörisi. Sääli jos en pääsekään. Ja sääli niitä kaikkia jotka eivät pääse. Ehkäpä esitystä voi tilata yksityiskeikalle kesän jälkeenkin. Tai lukea sarjakuvaversiona joskus.

Orav

Orava on mukava piirrettävä. Riittää, että piirtää soikion ja pallon, joihin on kiinnitetty kaksi tupsua ja karvareuhake. Siitä syntynyttä pakettia voi sitten väännellä mitä omituisimpiin asentoihin, sillä notkeus on oravan pääpiirre. Toinen merkittävä ominaisuus tuossa metsien puuhakkaassa sirkuspellessä on sen ilmiselvä totaalinen keskittymiskyvyn puuttuminen. Voinkin helposti kuvitella(on ku peiliin kattois), miten kurre päivittäin sotkeutuu suuruudenhulluihin suunnitelmiinsa.

Sus

Tässä joskus lähiaikoina olis tarkotus alkaa töhrätä vähän pidempää luontoaiheista sarjakuvaa. Yritin tavoittaa suden syvintä olemusta. Näyttäisi, että susi on juuri se hirmuinen, verenhimonen peto, mitä siitä kansantarinatkin kertoo. Varsinkin tuossa alimmassa kuvassa on sellasta hirmusta saalistusmentaliteettia. Vaviskaa poromiehet ja punahilkat!

Taiteen hyväksyttävyys

Taiteentekijäin ikuinen ihmetys on paheksunta. Paheksuttua on kaikki, mikä ei täytä ns. "laadun kriteereitä". "Laatu" on kai taituruutta, viihteellisyyttä, värejä, musiikkia, isoja koreografioita ja sen semmoista. Tähtiä. Valtavuutta. Ja se pitää voida jättää taakse teatteritilaan, klubille, oopperataloon, museoon ja galleriaan, tai muuhun ennalta-arvattavaan paikkaan, ettei se vaan alkaisi häiritä kunnon kansalaista arjen kauheassa paineessa.

Taiteentekijäin ikuinen, täysin perusteltu ja aukoton vastaus tuohon paheksuntaan on kutakuinkin: "Höh."

Maahanmuuttokriittisyys

"Maahanmuuttokriittisyys" on "positiivisen syrjinnän" ohella ehkä ahdasmielisimpiä ilmauksia, mitä viimevuosina on kuultu. Se on myös tämän suttauksen nimi.

Lopullinen vallankaappaus?

Näköjään Hashinen on alkanut sutata itseään paperille minun puolestani. Tässäkin se tekee itse itselleen ruudun. Toivottavasti se ei ala seuraavaksi sutata minua.

Sarjakuvajatkokertomussuttaus

Vanha kaveri, joka huseeraa Oulun sarjakuvaseurassa, oli huomannut suttausblogini ja siitä innoittuneena pyysi minua piirtämään yhden sivun sarjakuvajatkokertomukseen, joka tulevana viikonloppuna on esillä ja messuvieraiden jatkettavissa Oulun kirjamessuilla. Tässä minun sivuni, enempää en paljasta, jos vaikka joku sattuu paikalle menemään, nii en sitten pilaa juttua juonipaljastuksella. Oli kyllä kivaa sutata siltä pohjalta, mitä muut piirtäjät olivat viritelleet. Kokonaisuudessaan sarjakuva julkaistaan Oulun sarjakuvaseuran "Ruutukaava"-lehdessä joskus messujen jälkeen. Jos jatkossa kuulen vastaavista jatkokertomuksista, osallistun varmasti.

Kännykkätodellisuus?

Mulla on tällä hetkellä käytössä kaksi kännykkää. Työpuhelin ja peruspuhelin. Työpuhelimeen vastaan työminänä, peruspuhelimeen vapaamuotosempana minänä. Puhelimet on vuorotellen hukassa. Soittamalla hukassa olevaan tallessa olevalla löydän hävinneen yleensä helposti. Kerran vastasin hajamielisyyksissäni. Mietin sitten minkäköhänlaisen keskustelun työminä ja perusminä saattais käydä. Tuliskohan ne juttuun keskenään? Tykkäisköhän ne toisistaan? Aiheesta syntyi tämä suttaus.