Julma luonto

Tässä Suklaapatukkakone-sarjakuvan sivun luonnos-suttauksessa Hirvi hyväksyy luonnonvoimain vaikutuksen, eli sapuskaa ei ole hyvästä sadosta riippumatta talvella tulossa, koska Orava niin sanoo ja koska se on Sudenkin mielestä liian mutkikas asia Hirven ymmärrettäväksi. Yhteenvetoja mihinkään ihmiselämän ilmiöihin lienee kenenkään tästä turha hakea, eikös juu, tsuppiduu?

Salavasaaren Outolintu

Kulttuuriosuuskunta Ilme treenaa paraikaa maaliskuussa ensi-iltansa saavaa esitystä, jossa eksoottinen riikinkukko putkahtaa jossainpäin Pohjanlahtea sijaitsevalle Suklaapatukkakone-näytelmästä tutulle, suden, hirven, oravan, mäyrän ja variksen asuttamalle Salavasaarelle. Proggis käsittelee leikkisästi, mutta tosissaan ainakin ystävyyteen, erilaisuuteen ja pakolaisuuteen/maahanmuuttoon liittyviä aihealueita. Tinga Tingan innottamana oon suunnitellu kuvamatskua mm. esityksen tiedotus- ja markkinointitarkotuksiin. Tässä suttauksessa riikinkukko on justiisa rantautunut ja puistellut merivedet pyrstöstään.

Suklaapatukkakone-sarjakuva

Tässä on ensimmäisiä luonnoksia tekeillä olevan pitkän luontosarjakuvan sivuista. Tää on siis Riski-Teatterin tämän kesän lasten -ja lapsellistenteatteriesityksen, eli "Suklaapatukkakoneen" pohjalta sarjakuvaksi muunnettua todellisuutta. Kokonaisuudessaan jutulla tullee olemaan varmaan jotain nelisenkymmentä sivua, eli pelkässä luonnossuttauksessakin on melkonen(luultavasti hirmuhauska) urakka. Puhtaaksipiirtämisestä ja värittämisestä puhumattakaan. Alkuperäinen, eli teatteriversio vaikutti jo treenivaiheessa tosi hyvältä. Käsikirjoitus on hauska ja oivaltava, henkilöhahmot herkullisia, lauluissa ja näyttelijäntyössä taitoa, menoa ja meininkiä. Ensi viikolla koitan päästä kattomaan, jospa se vaikka vielä pyörisi. Sääli jos en pääsekään. Ja sääli niitä kaikkia jotka eivät pääse. Ehkäpä esitystä voi tilata yksityiskeikalle kesän jälkeenkin. Tai lukea sarjakuvaversiona joskus.

Riskiteatterin kesäteatterijuliste

Tämän lasten- ja koko perheen-näytelmän julisteen kohelsin alkuvuonna kavereitten teatteriryhmän pyynnöstä. Juttu on nimeltään Suklaapatukkakone. Minulla on vähän osuutta jutun alkuperäisideaankin. Sen ensi-ilta on joskus kesällä(netistä löytyy varmaan kiinnostuneille jostain lisätietoakin. Mua ainakin kiinnostaa...). Siinä rantaan ajautuu kummallinen vekotin, joka saa metsän eläinten elämän sekaisin, sylkiessään herkkuja sisuksistaan metallinpalasia vastaan. Elukoita oli tosi kiva luonnostella. Kova mietintä oli siinä panenko otukset kahdelle, vai neljälle jalalle. Pystyasento tuntui sitten kuitenkin loppujen lopuksi toimivimmalta, vaikka se ehkä vähän Aku Ankkamaista onkin. Veikkaanpa, ettei varsinaisessa esityksessäkään näyttelijät nelinkontin remellä, niin on pystyasento sikälikin luontevin ratkaisu.

Kuten kuvasta saattaa olla tulkittavissa näytelmän hahmot eivät suinkaan edusta niitä stereotyyppejä, mitä ko. elukoista monasti nähdään(söpö ja kiltti orava, paha susi yms.), vaan lähempänä ollaan aitoja luontokappaleita. Susi on pelokas, orava häijy ja vikkelä varas, hirvi pöhkö jne.. Minulla oli piirtäessä mielessä elukoille esikuvat päivän politiikasta. En tieteskään tiedä miten tunnistettavia hahmot muiden mielestä ovat, mutta itse kuitenkin myhäilen tyytyväisnä julistetta katsellessani ja tietäessäni, keitä hahmot "oikeesti" ovat.