Maisemia

Tuli uusi kahden sivun suttu. Tematiikka tässä lienee jossain elämän suurten kysymysten äärellä. Intouduin piirtämään tämän, kun taannoisella lomalla erehdyin vilkaisemaan televisiota. Lobotomian tunne, jonka kyseisen vehkeen uumenista vyörynyt älytön ja idioottimainen kuvavirta hetkessä aiheutti innoitti tähän sarjakuvaan. Hurjaa, miten suuri osa ihmiselämästä näyttää kuluvan erilaisia kapistuksia(TV, tietokone, puhelin yms.), joihin ei edes liity minkäänlaista todellista vuorovaikutusta, tuijottaen. Melkeinpä mieluummin valitsen seinän toljottamisen. Silloin pystyy edes kuvittelemaan jotain.

Suklaapatukkakone-sarjakuva

Tässä on ensimmäisiä luonnoksia tekeillä olevan pitkän luontosarjakuvan sivuista. Tää on siis Riski-Teatterin tämän kesän lasten -ja lapsellistenteatteriesityksen, eli "Suklaapatukkakoneen" pohjalta sarjakuvaksi muunnettua todellisuutta. Kokonaisuudessaan jutulla tullee olemaan varmaan jotain nelisenkymmentä sivua, eli pelkässä luonnossuttauksessakin on melkonen(luultavasti hirmuhauska) urakka. Puhtaaksipiirtämisestä ja värittämisestä puhumattakaan. Alkuperäinen, eli teatteriversio vaikutti jo treenivaiheessa tosi hyvältä. Käsikirjoitus on hauska ja oivaltava, henkilöhahmot herkullisia, lauluissa ja näyttelijäntyössä taitoa, menoa ja meininkiä. Ensi viikolla koitan päästä kattomaan, jospa se vaikka vielä pyörisi. Sääli jos en pääsekään. Ja sääli niitä kaikkia jotka eivät pääse. Ehkäpä esitystä voi tilata yksityiskeikalle kesän jälkeenkin. Tai lukea sarjakuvaversiona joskus.

Orav

Orava on mukava piirrettävä. Riittää, että piirtää soikion ja pallon, joihin on kiinnitetty kaksi tupsua ja karvareuhake. Siitä syntynyttä pakettia voi sitten väännellä mitä omituisimpiin asentoihin, sillä notkeus on oravan pääpiirre. Toinen merkittävä ominaisuus tuossa metsien puuhakkaassa sirkuspellessä on sen ilmiselvä totaalinen keskittymiskyvyn puuttuminen. Voinkin helposti kuvitella(on ku peiliin kattois), miten kurre päivittäin sotkeutuu suuruudenhulluihin suunnitelmiinsa.