Maisemia

Tuli uusi kahden sivun suttu. Tematiikka tässä lienee jossain elämän suurten kysymysten äärellä. Intouduin piirtämään tämän, kun taannoisella lomalla erehdyin vilkaisemaan televisiota. Lobotomian tunne, jonka kyseisen vehkeen uumenista vyörynyt älytön ja idioottimainen kuvavirta hetkessä aiheutti innoitti tähän sarjakuvaan. Hurjaa, miten suuri osa ihmiselämästä näyttää kuluvan erilaisia kapistuksia(TV, tietokone, puhelin yms.), joihin ei edes liity minkäänlaista todellista vuorovaikutusta, tuijottaen. Melkeinpä mieluummin valitsen seinän toljottamisen. Silloin pystyy edes kuvittelemaan jotain.

Kännykkätodellisuus?

Mulla on tällä hetkellä käytössä kaksi kännykkää. Työpuhelin ja peruspuhelin. Työpuhelimeen vastaan työminänä, peruspuhelimeen vapaamuotosempana minänä. Puhelimet on vuorotellen hukassa. Soittamalla hukassa olevaan tallessa olevalla löydän hävinneen yleensä helposti. Kerran vastasin hajamielisyyksissäni. Mietin sitten minkäköhänlaisen keskustelun työminä ja perusminä saattais käydä. Tuliskohan ne juttuun keskenään? Tykkäisköhän ne toisistaan? Aiheesta syntyi tämä suttaus.