Think Bad - katsaus etätyön ihmisyyden mullistavaan maailmaan

Kuinka ollakaan, olemme lähes huomaamattamme siirtyneet vaiheeseen jossa kykenemme moninkertaistamaan työtehomme ja tuottavuutemme erilaisten teknologisten verkostoapplikaatioiden avulla. Enää kallista työ- ja innovointiaikaa ja samalla elämää(elämiä kullakin on vain yksi - ja se on arvokas!) ei tarvitse haaskata paikasta toiseen siirtymisiin fossiilivoimaa hassaavilla kulkuvälineillä. 

Maailma ja ihmiskunta ovat täten viimein saavuttaneet tiedon ja ideoiden kollektiivisen kukoistuksen aikakauden, jaetun kokemuksen synnyttämän mahdollisuuksien universumin, jossa jokaisen sanoilla ja teoilla on paitsi arvoa, myös painoarvoa ja - mikä tärkeintä - , jossa kukaan ei upeine, ainutkertaisine piirteineen ja ajatuksineen ole enää koskaan yksin. Tätä, hyvät post-modernin jälkeiset, virtuaalivaltatien kanssakulkijani, on todellinen vapaus!

Dinosauruksen pinta

Viime päivinä on tullut tuherrettua erilaisia hirviöitä, eritoten nelivuotiaan perheenjäsenen kanssa. Sain kesken piirtämisen palautetta, ettei "dinosauruksen pinta näytä tuolta". Siitä, miltä dinojen pinta oikeasti näytti ei ole todellista tietoa olemassakaan, vaan kaikki dinokuvat ovat taiteilijoiden arvauksia, osa valistuneempia, osa vähemmän valistuneita. Päädyin jatkamaan suomupeitettä graafisemmalla otteella. 

Matka vuoren huipulle

Ystäväni pyysi minua tuomaan suttauksiani Joensuussa toukokuussa pidettävään sarjakuvanäyttelyyn. Suostuin riemumielin. Yksi mahdollinen näyttelytyö on tämä työnimeltään Vaellus vuoren huipulle -tajunnanvirtasuttaus, ainakin mikäli saan tarinan valmiiksi. Tällä hetkellä tästä on viisi sivua tehtynä. Siinä seikkailee tuo sinivihreä hahmo(jonka nimen tietävät vain harvat ja valitut), jolle olen jo aiemmin piirtänyt yhden 30-sivuisen hemmetin hienon faabelin nimeltä Sukellus pinnan alle, sekä parinkymmenen kahdeksanvuotiaan lapsen käsikirjoittaman, toistaiseksi kymmensivuisen, keskeneräisen ja todennäköisesti semmoiseksi jäävän Eksyminen labyrinttiin hirviöiden jahtaamana -tarinan.

Maisemia

Tuli uusi kahden sivun suttu. Tematiikka tässä lienee jossain elämän suurten kysymysten äärellä. Intouduin piirtämään tämän, kun taannoisella lomalla erehdyin vilkaisemaan televisiota. Lobotomian tunne, jonka kyseisen vehkeen uumenista vyörynyt älytön ja idioottimainen kuvavirta hetkessä aiheutti innoitti tähän sarjakuvaan. Hurjaa, miten suuri osa ihmiselämästä näyttää kuluvan erilaisia kapistuksia(TV, tietokone, puhelin yms.), joihin ei edes liity minkäänlaista todellista vuorovaikutusta, tuijottaen. Melkeinpä mieluummin valitsen seinän toljottamisen. Silloin pystyy edes kuvittelemaan jotain.

Ajatuksenvirtasarjakuvaa kuluneelta vuorokaudelta

Nämä uudet kaksi suttausta ja tämä teksti käsittelevät eritoten rasismia(joka ei ole kortti, se on ilmiötä/aatetta kuvaava sana), valheita ja valtaa, unohtamatta yksilön mielenterveyden kannalta ajoittain välttämätöntä, pitkittyessään lähinnä mielenterveyden katoamisesta viestivää silmien ja korvien ummistamista.

Turha pelko ja viha leviävät internetissä. Sosiaalisen median(onko muunlaista mediaa?) yleistykset ja vihapuheet sekoittuvat ihmisten arkielämään aiheuttaen vainoharhaisuutta ja epäluuloisuutta, suoranaista fobiaa. Vallanhimoisimmat yksilöt käyttävät tätä joukkoistettua hysteriaa häikäilemättä hyväkseen. Iltalehtien(nettilehdistä puhumattakaan) lööpit revittelevät verisillä kauhuotsikoilla ja ovat, kenties silkkaa piittaamattomuuttaan, osaltaan masinoimassa järkyttäviä, Lapuan liikkeeseen verrattavissa olevia yksityisiä armeijoita. Myös valtakunnan huippupoliitikot suoltavat vastaavaa oksennusta ääniä kalastellessaan. Retoriikka on mielipuolista: Samaan aikaan määritellään aikuiset turvapaikanhakijat mukavuudenhaluisiksi loisiksi, jotka oikeasti haluavat vain käyttää hyväksi suomalaista hyvinvointivaltiota ja pakolaislapset "ankkurilapsiksi", joka muuten on myös rasistinen termi. Toisin sanoen näiden itseään maahanmuuttokriittisiksi nimittävien kansankiihottajien kömpelö, mutta, ah, niin agressiivinen argumentointi sulkee rajat joka ikiseltä turvapaikanhakijalta, koska mokomat kuitenkin tulevat ketunhäntä  kainalossa. Samaan aikaan suurta osaa meistä kiinnostaa vain ja ainoastaan, mitä kivaa uutta ois älypuhelin-, kodinkone-, tahi muotivaatemarkkinoilla tarjolla.

Tästä(kin) aiheesta voisi kirjoittaa loputtomiin varsinkin tänne internetin roskalavoille. Tämä on kuitenkin suttaus-blogi, joten annan tuoreimpien ajatuksenvirtasuttujen hoitaa homman tältä erää.

"Monet sosiaalisesta fobiasta kärsivät jäävät kiinni liialliseen yleistämiseen ja asioiden valikoivaan suodattamiseen. Henkilö voi esimerkiksi luulla, että häntä tuijotetaan, vaikkei niin todellisuudessa tehdä. Tilanteista nähdään vain negatiiviset puolet ja positiiviset unohdetaan." (Lainaus Wikipediasta 9.2.2016 https://fi.wikipedia.org/wiki/Fobia)

Ensimmäinen uusi suttaus kolmeen(!) vuoteen.

Vaikkei Suttausta-blogiin ole aikoihin tullut uusia suttuja, ei se tarkoita ettenkö olisi piirtänyt. Päin vastoin, pitkälti tämän blogin aloittamisen ansiosta olen saanut lapsenomaisen piirustusintoni takaisin ja kynä on sauhunnut kuumana jo vähän yli neljä vuotta. Yhtenä intoni osoituksena viimeistelen paraikaa 30-sivuista, vahaliiduilla tekemääni "Sukellus pinnan alle"-sarjakuvaa, josta aion julkaista täälläkin joitain sivuja. Aikeissa on myös julkaista se paperiversiona, jos ei muuten, niin pieni painos omakustanteena. Suttaaminen on tärkeä osa elämääni, enkä epäile etteikö se tulisi olemaan sitä aina. Siitä on iloa. Siihen voi uppoutua ilman suorituspaineita. Se on myös niitä asioita, joista on apua mm. tämän "nelivuotisjuhlasuttauksen" kaltaisissa tilanteissa. Ei muuta tällä erää, pitää mennä töihin.

Julma luonto

Tässä Suklaapatukkakone-sarjakuvan sivun luonnos-suttauksessa Hirvi hyväksyy luonnonvoimain vaikutuksen, eli sapuskaa ei ole hyvästä sadosta riippumatta talvella tulossa, koska Orava niin sanoo ja koska se on Sudenkin mielestä liian mutkikas asia Hirven ymmärrettäväksi. Yhteenvetoja mihinkään ihmiselämän ilmiöihin lienee kenenkään tästä turha hakea, eikös juu, tsuppiduu?

Muna kuoriutuu.

Pääsiäisaamun kunniaksi piirsin paperin vasempaan ylänurkkaan munan ja liitin siihen sohvalla istuvan vartalon ja lopulta siitä tuli tämmönen suttaus.

Salavasaaren Outolintu

Kulttuuriosuuskunta Ilme treenaa paraikaa maaliskuussa ensi-iltansa saavaa esitystä, jossa eksoottinen riikinkukko putkahtaa jossainpäin Pohjanlahtea sijaitsevalle Suklaapatukkakone-näytelmästä tutulle, suden, hirven, oravan, mäyrän ja variksen asuttamalle Salavasaarelle. Proggis käsittelee leikkisästi, mutta tosissaan ainakin ystävyyteen, erilaisuuteen ja pakolaisuuteen/maahanmuuttoon liittyviä aihealueita. Tinga Tingan innottamana oon suunnitellu kuvamatskua mm. esityksen tiedotus- ja markkinointitarkotuksiin. Tässä suttauksessa riikinkukko on justiisa rantautunut ja puistellut merivedet pyrstöstään.

Occupy the street... any street...hmm...some street...for something...

Joskus olis siistiä olla osa isoa liikettä. Perhanan haja-asutusalue... Toisaalta joskus isojen liikkeiden ongelma on, että puolella porukasta ei ole aavistustakaan, mistä liikkeessä on kyse. Olis silti siistiä olla osa isoa liikettä.

Suklaapatukkakone-sarjakuva

Tässä on ensimmäisiä luonnoksia tekeillä olevan pitkän luontosarjakuvan sivuista. Tää on siis Riski-Teatterin tämän kesän lasten -ja lapsellistenteatteriesityksen, eli "Suklaapatukkakoneen" pohjalta sarjakuvaksi muunnettua todellisuutta. Kokonaisuudessaan jutulla tullee olemaan varmaan jotain nelisenkymmentä sivua, eli pelkässä luonnossuttauksessakin on melkonen(luultavasti hirmuhauska) urakka. Puhtaaksipiirtämisestä ja värittämisestä puhumattakaan. Alkuperäinen, eli teatteriversio vaikutti jo treenivaiheessa tosi hyvältä. Käsikirjoitus on hauska ja oivaltava, henkilöhahmot herkullisia, lauluissa ja näyttelijäntyössä taitoa, menoa ja meininkiä. Ensi viikolla koitan päästä kattomaan, jospa se vaikka vielä pyörisi. Sääli jos en pääsekään. Ja sääli niitä kaikkia jotka eivät pääse. Ehkäpä esitystä voi tilata yksityiskeikalle kesän jälkeenkin. Tai lukea sarjakuvaversiona joskus.

Orav

Orava on mukava piirrettävä. Riittää, että piirtää soikion ja pallon, joihin on kiinnitetty kaksi tupsua ja karvareuhake. Siitä syntynyttä pakettia voi sitten väännellä mitä omituisimpiin asentoihin, sillä notkeus on oravan pääpiirre. Toinen merkittävä ominaisuus tuossa metsien puuhakkaassa sirkuspellessä on sen ilmiselvä totaalinen keskittymiskyvyn puuttuminen. Voinkin helposti kuvitella(on ku peiliin kattois), miten kurre päivittäin sotkeutuu suuruudenhulluihin suunnitelmiinsa.

Hirv

Hirvi on maailman vaikeimmin piirrettävä asia.

Sus

Tässä joskus lähiaikoina olis tarkotus alkaa töhrätä vähän pidempää luontoaiheista sarjakuvaa. Yritin tavoittaa suden syvintä olemusta. Näyttäisi, että susi on juuri se hirmuinen, verenhimonen peto, mitä siitä kansantarinatkin kertoo. Varsinkin tuossa alimmassa kuvassa on sellasta hirmusta saalistusmentaliteettia. Vaviskaa poromiehet ja punahilkat!

Taiteen hyväksyttävyys

Taiteentekijäin ikuinen ihmetys on paheksunta. Paheksuttua on kaikki, mikä ei täytä ns. "laadun kriteereitä". "Laatu" on kai taituruutta, viihteellisyyttä, värejä, musiikkia, isoja koreografioita ja sen semmoista. Tähtiä. Valtavuutta. Ja se pitää voida jättää taakse teatteritilaan, klubille, oopperataloon, museoon ja galleriaan, tai muuhun ennalta-arvattavaan paikkaan, ettei se vaan alkaisi häiritä kunnon kansalaista arjen kauheassa paineessa.

Taiteentekijäin ikuinen, täysin perusteltu ja aukoton vastaus tuohon paheksuntaan on kutakuinkin: "Höh."

Työelämän pidentäminen

Ehdotetut ja osin toimeenpannut toimet työelämän pidentämiseksi opiskeluaikoja lyhentämällä ja eläkeikää korottamalla johtavat elämäelämän lyhentymiseen, luulen ma. Eikä pelkästään sydänkirurgian tulevan tason vuoksi.

Työnteon mielekkyys

Monet ovat työssään onnettomia. Ei pelkästään kurjien työehtojen vuoksi, vaan myös koska inhoavat hommaansa sydämensä pohjasta. Kuitenkin pelkkää ahdistusta aiheuttavissa hommissa vietetään vähintään kahdeksan tuntia päivässä. Sen jälkeen on jo niin väsynyt ja vihainen, ettei pysty enää nauttimaan työn ulkopuolella koko päivän odottaneesta seikkailusta.

Festarivaroitus

Näin festivaaliaikaan on aiheellista varoittaa rokkitähtiä kaikkein nälkäisimmistä faneista. Mitä hunajaisempi lauluääni, tai ulkonäkö tähdellä on, sitä varovaisempi on syytä olla.

Maahanmuuttokriittisyys

"Maahanmuuttokriittisyys" on "positiivisen syrjinnän" ohella ehkä ahdasmielisimpiä ilmauksia, mitä viimevuosina on kuultu. Se on myös tämän suttauksen nimi.

Lopullinen vallankaappaus?

Näköjään Hashinen on alkanut sutata itseään paperille minun puolestani. Tässäkin se tekee itse itselleen ruudun. Toivottavasti se ei ala seuraavaksi sutata minua.

Tanssiminen on helkkarin hauskaa. Oon parina viime viikonloppuna päässyt jortsuamaan poikkeuksellisen paljon. Tässä suttauksessa on erilaisia itekkin testaamiani kuvioita.

Sarjakuvajatkokertomussuttaus

Vanha kaveri, joka huseeraa Oulun sarjakuvaseurassa, oli huomannut suttausblogini ja siitä innoittuneena pyysi minua piirtämään yhden sivun sarjakuvajatkokertomukseen, joka tulevana viikonloppuna on esillä ja messuvieraiden jatkettavissa Oulun kirjamessuilla. Tässä minun sivuni, enempää en paljasta, jos vaikka joku sattuu paikalle menemään, nii en sitten pilaa juttua juonipaljastuksella. Oli kyllä kivaa sutata siltä pohjalta, mitä muut piirtäjät olivat viritelleet. Kokonaisuudessaan sarjakuva julkaistaan Oulun sarjakuvaseuran "Ruutukaava"-lehdessä joskus messujen jälkeen. Jos jatkossa kuulen vastaavista jatkokertomuksista, osallistun varmasti.

Lapsenkaitsijana.

Hitto vieköön. Minä olen varmaankin jollain tavalla vastuussa Hashisen tekosista. Minä olen sentään aikuinen ihminen. Mutta perhana kun se on niin nopea käänteissään. Nykynuoret on niin pahuksen hankalia.

Keskustelukulttuuri, eli anonyymiä huutelua nimimerkin suojista

Tämä suttaus näyttää kovasti ydinvoimakannanotolta, mutta eihän tämä missään nimessä sitä ole, koska missään vaiheessa en ole väittänyt tämän sellaisen olevan. Tällä ei siis voi olla mitään tekemistä Fukushiman kolmen sulaneen reaktorin kanssa, saatikka Saksan päätöksestä sulkea ydinvoimalansa vuoteen 2022 mennessä, eikä tietenkään sosiaalisessa mediassa ja lehtien yleisönosastoilla aiheesta vellovan keskustelun kanssa. Jos joku sellaista väittää, on hän populisti ja... ja... vääräuskoinen... Eikä tämä ole edes kovin hauska.

Aamukahvia Hashisen kanssa vuonna 2011.

Sain aamukahviseuraa. Saas nähdä mihin tuo omasta esihistoriastani noussut ikuinen murrosikäinen töhry minut vielä johtaa. Alkaako se tosiaan hengata luonani taas jatkuvasti. Perhana! Entä työt?

Comeback! Jou! Leiibääk...

Ja minä kun luulin, ettei tämä yläasteen matikan tunneilla yheksänkytluvulla kehittelemäni hahmo enää minua löytäisi, mutta ei tarvittu, ku yksi vähän vapaampi viikonloppu, suttausblogi, kynä ja paperia, nii eikös alkanu ysärin lentävät lauseet, grunge ja Snoop Doggy Dogin megahitti " Doggystyle" kaikua korvissa... Ja kas... Siinä se taas on... Löysine farkkuineen, vinoon vedettyine lätsineen, skeittilautoineen ja makeahkon tuoksuisine savukkeineen: Hashinen!!!

Viinin kaipuu..

Minä pidän viinistä. Samoin tämän suttauksen vuohi, jossa on taas vaihteeksi paljon yhtäläisyyksiä erinäisiin julkisuuden henkilöihin.

Kännykkätodellisuus?

Mulla on tällä hetkellä käytössä kaksi kännykkää. Työpuhelin ja peruspuhelin. Työpuhelimeen vastaan työminänä, peruspuhelimeen vapaamuotosempana minänä. Puhelimet on vuorotellen hukassa. Soittamalla hukassa olevaan tallessa olevalla löydän hävinneen yleensä helposti. Kerran vastasin hajamielisyyksissäni. Mietin sitten minkäköhänlaisen keskustelun työminä ja perusminä saattais käydä. Tuliskohan ne juttuun keskenään? Tykkäisköhän ne toisistaan? Aiheesta syntyi tämä suttaus.

TingaTinga!

Tinga Tinga on Tansanialainen taidesuuntaus. Näin ekaa kertaa Tinga Tingoja jokunen vuosi sitten Afrikassa. Ja läjäpäin näinkin. Niihin jäi vähän koukkuun, ne oli niin hienoja. Tansaanit kaupitteli niitä turisteille pilkkahintaan. Ehkä juuri turistien vuoksi melkein jokasessa maalauksessa tönötti taustalla Kilimanjaro. Minä yritin jäljitellä tyyliä, mutta opettelua mulla vielä piisaa, kun vertaa mun suttuja "oikeiden taiteilijoiden" töihin. Tähän oon aika tyytyväinen, vaikka yksityiskohtia kyllä vois lisäillä vielä vaikka kuinka, että pääsis edes lähelle esikuvia. Kilimanjaro tähän oli ihan pakko laittaa mukaan. Se tuntuu niin olennaiselta elementiltä Tinga Tingoissa, että laittasin sen varmaan Tinga Tinga-tyyliseen suttuun mukaan, vaikka se kuvaisi Pohjanmaan lakeuksia.

Tositarina eiliseltä

Eilen illalla käytiin veljen kanssa korpisafarilla mun sportticoupella. Tässä on hyvin tiivis sarjakuva meidän retkestä.